From the Arctic Ocean to Cannes : Women as Film Directors in Finland before 1962

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.The subject of the study was Finnish women as film directors before 1962. Women's relation to film-making was approached as a negotiation between the director and film production. The analysis focused on questions involving the general events in society and especially in film production, as well as how women got their chances to direct films and what kind of meanings did women give to these opportunities. The study also explored how their personal resources, i.e. economic, cultural and social capitals, influenced their possibilities for attaining their positions in film production. The research shows that women were already interested and involved in film in many ways during the era of silent film. However, women did not direct before the 1930s and only three women directed a full length feature film. Ten film-makers of short films were found, but only three of them made several short films shown in the theatres. Seven women made 16 millimetre films and only a few 8 millimetre films. The chance for all three feature film directors to direct came suddenly, during a film production boom, when there was a lack of film directors. Regardless of how they became directors, they used their opportunities actively for different purposes. Eva-Lisa Viljanen and Brita Wrede represented film-makers of short films in the study. Viljanen negotiated her position by making travel films and depicting business life as a part of the construction project of the Finnish nation. Wrede negotiated her position as a film-maker of refugee films in Sweden and Finland during the Second World War and soon after that. The personal resources of short film-makers, especially economic capitals, influenced their possibilities for begining film-making. However, the directors of feature films could not attain their positions by means of personal capitals

Jäämereltä Cannesiin : Naiset elokuvaohjaajina Suomessa ennen vuotta 1962

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Työssä tutkitaan naisia elokuvaohjaajina Suomessa ennen vuotta 1962 eli ns. vanhan elokuvan aikaan. Työn päämääriä ovat naiselokuvaohjaajien esiinnostaminen ja subjektina esittäminen. Tutkimuksessa kartoitetaan naiselokuvaohjaajat ja heidän työnsä niin pitkän näytelmäelokuvan, lyhytelokuvan kuin 16-millimetrisen elokuvan ja harrastajaelokuvan osalta sekä selvitetään sitä, miten naisista tuli elokuvaohjaajia. Lähtökohtana on naisia syrjivän sukupuolijärjestelmän olemassaolo, joka pyrkii pitämään naiset poissa elokuvaohjaajuudesta. Naisten suhdetta elokuvatuotantoon tutkitaan neuvotteluteorian näkökulmasta. Työssä analysoidaan, mitä tapahtui toisaalta yhteiskunnassa yleensä ja elokuvatuotannossa erityisesti silloin, kun naiset saivat tilaisuuden ohjata elokuvia ja miten toisaalta naiset itse merkityksellistivät ohjausmahdollisuutensa. Työssä tutkitaan myös minkälaisin henkilökohtaisin resurssein eli minkälaisin taloudellisin, kulttuurisin ja sosiaalisin pääomin naisohjaajat toimivat. Työ perustuu kirjalliseen aineistoon, arkistolähteisiin ja haastatteluihin. Teoreettiset käsitteet perustuvat lähinnä Teresa de Lauretisin, Janet Wolffin, Christine Gledhillin, Judith Butlerin, Pierre Bourdieun ja Toril Moin teksteihin. Tutkimus osoittaa, että naiset olivat Suomessa jo mykkäkaudella kiinnostuneita elokuvasta ja toimivat monin tavoin elokuvan kentällä. Esimerkiksi naisintellektuellit kirjoittivat elokuvasta ja osallistuivat julkiseen keskusteluun uudesta mediasta. Kuitenkin vasta 30-luvulta löytyy ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaaja, ensimmäinen lyhytelokuvan tekijä ja ensimmäinen harrastajakuvaaja. Vain Glory Leppänen, Ansa Ikonen ja Ritva Arvelo ohjasivat täyspitkän näytelmäelokuvan vanhan elokuvan ajalla. Kartoitus nosti esiin kymmenen lyhytelokuvan tekijää, mutta vain kolme heistä teki useamman teatterissa esitetyn lyhytelokuvan. Seitsemän naista tarkastutti 16 millimetrin harrastajaelokuvia ja vain pari 8 millimetrin elokuvia. Kaikki pitkien elokuvien ohjaavat saivat mahdollisuuden ohjata elokuvia elokuvatuotannon korkeasuhdanteessa ja tilanteessa, jossa oli pula ohjaajista. Kaikille tilaisuus myös tarjoutui varsin äkillisesti. Riippumatta siitä, millä tavalla heistä tuli elokuvaohjaajia, he kaikki käyttivät näitä tilaisuuksia aktiivisesti hyväkseen erilaisiin tarkoituksiin. Pitkien elokuvien ohjaajat eivät voineet tulla elokuvaohjaajiksi pelkästään henkilökohtaisten pääomiensa varassa. Lyhytelokuvaohjaajista työssä tarkasteltiin Eva-Lisa Viljasta ja Brita Wredeä. Viljanen neuvotteli paikkansa 30-luvulla kansallisen projektin ja veronalennuslain suhteen. Wrede puolestaan neuvotteli paikkansa sota-aikana ja pian sen jälkeen pakolaiselokuvien tekijänä niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Lyhytelokuvaohjaajien henkilökohtaiset pääomat, etenkin taloudelliset pääomat, vaikuttivat keskeisesti siihen, että he pystyivät aloittamaan elokuvatuotannon

Jätevesien mikrobianalytiikka avaa uusia mahdollisuuksia tartuntatautien seurantaan väestötasolla

Jätevesinäytteitä tutkimalla voidaan osoittaa erilaisten tartuntatautien esiintyminen viemäriverkoston kokooma-alueen väestön keskuudessa. Toisaalta jätevesi voi osoittaa, että tutkittavaa tartuntatautia ei todennäköisesti esiinny tässä väestössä. Suomessa on tutkittu jätevesistä kansallisesti kattavasti poliovirusta jo 60 vuoden ajan ja uutta SARS-CoV-2-koronavirusta lähes koko COVID-19-pandemian ajan, keväästä 2020 alkaen. Useat tutkimukset osoittavat jäteveden taudinaiheuttajalukumäärillä ja raportoitujen tartuntojen määrällä alueen väestössä olevan selkeän yhteyden. Korona-aikana jätevesiseurannasta on muodostunut varsin näkyvä epidemian tilannekuvan mittari, jonka tuottamat tulokset ovat riippumattomia esimerkiksi kulloinkin voimassa olevasta testausstrategiasta. Nämä havainnot ovat vauhdittaneet jätevesiseurannan kehittämistä.Peer reviewe

Detection and quantification of SARS-CoV-2 RNA in wastewater influent in relation to reported COVID-19 incidence in Finland

Wastewater-based surveillance is a cost-effective concept for monitoring COVID-19 pandemics at a population level. Here, SARS-CoV-2 RNA was monitored from a total of 693 wastewater (WW) influent samples from 28 wastewater treatment plants (WWTP, N = 21-42 samples per WWTP) in Finland from August 2020 to May 2021, covering WW of ca. 3.3 million inhabitants (~ 60% of the Finnish population). Quantity of SARS-CoV-2 RNA fragments in 24 h-composite samples was determined by using the ultrafiltration method followed by nucleic acid extraction and CDC N2 RT-qPCR assay. SARS-CoV-2 RNA signals at each WWTP were compared over time to the numbers of confirmed COVID-19 cases (14-day case incidence rate) in the sewer network area.& nbsp;Over the 10-month surveillance period with an extensive total number of samples, the detection rate of SARSCoV-2 RNA in WW was 79% (including 6% uncertain results, i.e., amplified only in one out of four, two original and two ten-fold diluted replicates), while only 24% of all samples exhibited gene copy numbers above the quantification limit. The range of the SARS-CoV-2 detection rate in WW varied from 33% (including 10% uncertain results) in Pietarsaari to 100% in Espoo. Only six out of 693 WW samples were positive with SARS-COV-2 RNA when the reported COVID-19 case number from the preceding 14 days was zero. Overall, the 14-day COVID19 incidence was 7.0, 18, and 36 cases per 100 000 persons within the sewer network area when the probability to detect SARS-CoV-2 RNA in wastewater samples was 50%, 75% and 95%, respectively. The quantification of SARS-CoV-2 RNA required significantly more COVID-19 cases: the quantification rate was 50%, 75%, and 95% when the 14-day incidence was 110, 152, and 223 COVID-19 cases, respectively, per 100 000 persons. Multiple linear regression confirmed the relationship between the COVID-19 incidence and the SARS-CoV-2 RNA quantified in WW at 15 out of 28 WWTPs (overall R2 = 0.36, p < 0.001). At four of the 13 WWTPs where a significant relationship was not found, the SARS-CoV-2 RNA remained below the quantification limit during the whole study period. In the five other WWTPs, the sewer coverage was less than 80% of the total population in the area and thus the COVID-19 cases may have been inhabitants from the areas not covered.& nbsp;Based on the results obtained, WW-based surveillance of SARS-CoV-2 could be used as an indicator for local and national COVID-19 incidence trends. Importantly, the determination of SARS-CoV-2 RNA fragments from WW is a powerful and non-invasive public health surveillance measure, independent of possible changes in the clinical testing strategies or in the willingness of individuals to be tested for COVID-19.Peer reviewe